Vaitelias poika on kauhuviritteinen jännitysromaani ja siinä on aineksia myös maagisesta realismista. Tapahtumat sijoittuvat kevääseen 1958. Pauli Degerlund hakee veljenpoikansa Visan koulukodista Pasilaan. Samana päivänä Helsingin keskustassa tapahtuu ryöstömurha.
Visa on menettänyt vanhempansa tulipalossa ja lakannut sen myötä puhumasta. Pojassa on myös jotain outoa. Arjen tapahtumat alkavat saada erikoisia käänteitä, ja Visaa lähellä olevat ihmiset huomaavat pian joutuneensa vaaran vyöhykkeelle…
“Huolellinen ajankuva on Saarron vahvaa aluetta. Hän rakentaa 1950-luvun maailmaa eloisilla detaljeilla, mutta välttää liiallista romantisointia tuomalla esiin niukat olot ja karun arjen, johon sota heittää vielä synkän varjonsa.” – Keijo Kettunen, HS
“Vaitelias poika on ehdottomasti nostalgiadekkarien eliittiä, mutta dekkareita vieroksuvienkin kannattaa tarttua tähän erinomaiseen psykologiseen romaaniin.” – Ote Helsingin kaupunginkirjaston jakaman 12 osumaa -palkinnon perusteluista.
“Tätä taitavasti kirjoitettua jännitystä en osaa ennakoida! Juoni on kerronnaltaan sujuvaa kuin John Ajvide Linqvistin nykykauhuromaanit ja Aki Kaurismäen elokuvien Suomi-miljöö olisi yhdistetty aivan omaksi maailmakseen, joka onkin Helsingin Pasilan kaupunginosa 1950-luvulla.” – Sini Kiuas, Sitaatti-inspiraatioita
“Niinpä oli jotakuinkin kammottavaa, kun yön pimeinä tunteina törmäsin teoksen yliluonnollisiin kiemuroihin. Yllättivät ja osuivat täysin, ja saivat minut jättämään varmuuden vuoksi pienen valon asuntoon, kun hipsin sydän pamppaillen nukkumaan… ” – Mari A:n kirjablogi
“Vaiteliaassa pojassa kulkee rinnakkain tavallinen 1950-luvun työläisperheen arki, tuon ajan Helsingin rikollisjengit, poliisin epätoivoinen yritys pysyä rikollisten perässä ja Visan mukanaan tuoma yliluonnollisuus. Näistä kehittyy sellainen keitos, että loppuosan kirjaa saa lukija todella pelätä keskeisten henkilöiden puolesta. Lopussa kaikki kirjan ainekset keritään samalle kerälle, myös Visan outous saa selityksensä. Kaikkein kiinnostavinta oli kuitenkin 1950-luvun elämänmeno, johon tämä kirja hyvin auttoi hyppäämään.” – Ritva Sorvali, Kouvolan dekkaripäivät
